Suhteen rakentaminen lapseen.
Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa perehdyimme kiintymyssuhteen käsitteeseen ja sen muodostumiseen, tarkastellen sekä turvallisia että turvattomia kiintymystyylejä ja niiden kehitystä. Vaikka näiden tyylien ymmärtäminen on tärkeää, moni vanhempi pohtii: "Mitä seuraavaksi pitäisi tehdä?"
Kun tutkitaan lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja etsitään taustalla olevia haasteita, vanhemmat jakavat usein kokemuksiaan vastaanotoilla. Eräs asiakas kuvasi sisäistä ristiriitaansa näin: "Tuntuu kuin olisin joka päivä kahden voiman välissä. On se järkevä puoli, joka tietää tarkalleen, mitä pitäisi tehdä. Mutta sitten on tämä vaistonvarainen puoli, joka on paljon voimakkaampi. Se on tunteideni myrsky, joka tempaa mukaansa, kunnes huomaan olevani täynnä syyllisyyttä siitä, että taas korotin ääntäni lapselleni."
Syyllisyys onkin vahva tunne, joka nousee esiin, kun tarkastelemme itseämme rehellisesti. Se vaatii rohkeutta, mutta kokemus osoittaa, että itsensä kehittäminen ja mielen järjestäminen tuottavat suuria palkintoja. Hyödyt ulottuvat oman lähipiirin—puolison, lasten—lisäksi myös syvälle omaan hyvinvointiimme. Kun käsittelemme menneisyyttämme ja hoidamme sisintämme, luomme hedelmällisen maaperän, jossa kasvu tapahtuu sekä meissä itsessämme että lapsissamme.
Vanhemmat kysyvät usein, miten suhdetta lapseen voisi vahvistaa. Neuvoni on keskittyä perusasioihin, jotka helposti unohtuvat. Näytä empatiaa—yhdistä lapsesi tunteisiin keskustelun aikana. Kuuntele aidosti—laita omat askareet sivuun, katso silmiin ja kuule, mitä lapsesi haluaa kertoa. Keskustele—osallistu aktiivisesti, jaa tarinoita, selitä asioita ja vastaa kysymyksiin. Leikkikää yhdessä. Anna kehuja ja huomioi lapsen ponnistelut: "Hienosti tehty!", "Sinä osaat tämän!"
Vinkki: Kysy lapseltasi, mistä hän haaveilee tekevänsä kanssasi. Se vaatii rohkeutta, mutta on ehdottomasti vaivan arvoista! Usein kuvittelemme enemmän kuin mitä lapsemme oikeasti toivovat. Se voi olla jotain yksinkertaista, kuten peli-ilta, roolileikki, elokuvan katsominen yhdessä tai lumiukon rakentaminen—mahdollisuuksia on monia. Tärkeintä on, että lapsesi saa nähdä toiveidensa toteutuvan yhdessä kanssasi. Ja muista, kyse ei ole vain kysymisestä, vaan myös siitä, että olet mukana toteuttamassa hänen unelmaansa!
Leikkikää yhdessä! Monelle vanhemmalle leikkiminen lapsen kanssa voi tuntua haastavalta. On hyvä muistaa, että tarkoitus on tuoda iloa ja yhteisiä hetkiä molemmille. Mieti, voisiko toinen vanhempi olla luontevampi leikkikaveri. Muista myös, että leikki voi olla monenlaista—tärkeintä on löytää juuri teille sopiva tapa leikkiä. Jos nukkekodilla leikkiminen ei tunnu omalta, kokeile lautapelejä, liikunnallisia leikkejä tai muistipelejä. Myös yksinkertainen sanaleikki automatkalla, jossa jatketaan edellisen sanan viimeisestä kirjaimesta, voi olla hauskaa. Leikkimisen mahdollisuuksia on valtavasti; tärkeintä on löytää se, mikä tuo teidät lähemmäs toisianne ja jakaa iloa lapsesi kanssa.
Jokainen vanhempi toivoo kasvattavansa itsevarman ja itsenäisen lapsen. Usein lapset eivät kuitenkaan itse huomaa saavutuksiaan tai erityisyyttään, ennen kuin me vanhempina tunnistamme ja sanomme sen ääneen. On tärkeää muistaa, että lapset kokevat maailman "ensimmäistä kertaa" ja kohtaavat monia asioita uutena. Esimerkiksi, kun lapsi opettelee pukemaan hanskoja, se on hänelle uusi haaste. Silloin meidän tuki, kannustus ja kehut ovat erityisen tärkeitä. Kun reagoimme innostuneesti—iloitsemme, kun lapsi saa hanskan käteen—vahvistamme hänen itseluottamustaan. Tällainen huomio, "Sinä teit sen!", kannustaa lasta yrittämään uudelleen ilolla. Lapsi sisäistää onnistumisen tunteen, "Minä osaan tämän!", mikä vahvistaa hänen uskoaan itseensä. Ota siis aikaa huomata ja kommentoida lapsesi ponnisteluja; nämä sanat eivät ainoastaan vahvista suhdettanne, vaan myös kasvattavat lapsesi itsetuntoa.
Kirjoittaja
Kristine Salmiņa
Kliininen ja terveyspsykologi / Psykologiakeskus AUGT:n asiantuntija
