VANHEMPIEN STRESSI ja OMA HYVINVOINTI

Vanhempien stressi – miksi vanhemmuus on nykyään niin haastavaa?

Vanhempien stressi on käsite, joka ilmestyi psykologian kentälle vasta 1970-luvulla. Aiemmin, kun lapsen ongelmia tai käyttäytymistä käsiteltiin, huomio kiinnittyi usein vain lapseen, eikä vanhempia otettu mukaan tarkasteluun. Nykyään lapsen tilanteita tarkastellaan kuitenkin laajemmin koko perheen näkökulmasta. Voit ajatella perhettä kuin hyvin toimivaa konetta – järjestelmää, jossa sekä lapsi että vanhempi ovat tärkeitä osia, jotka yhdessä muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden omine piirteineen ja elämänvaiheineen.

Vanhemmuuden polulla riittää haasteita. Vaikka arkea helpottavia vaihtoehtoja ja apukeinoja on tarjolla runsaasti – vaipoista ja valmiista lastenruoista lastenhoitajiin ja siivouspalveluihin – lasten kasvattamiseen liittyvä vastuu on silti suuri. Olemme onnekkaita, kun meillä on käytössämme valtavasti resursseja: asiantuntijoiden neuvot, helpommat kulkuyhteydet, internetin loputon tietomäärä ja sosiaalisten verkostojen tuki. Silti vanhemman rooli on kiistatta vaativa, etenkin niille, jotka suhtautuvat vanhemmuuteen suurella vastuuntunnolla ja haluavat olla lapsilleen parhaita mahdollisia huoltajia.

Vanhempien stressi on melko uusi termi, joka on saanut jalansijaa psykoterapiavastaanotoilla. Yhä useampi vanhempi hakee apua asiantuntijoilta selviytyäkseen lasten kasvatuksen haasteista sekä sisäisistä ja ulkoisista paineista. Tämä voi tarkoittaa uupumuksen, väsymyksen tai jopa loppuunpalamisen tunteita, jotka vaikeuttavat arjen pyörittämistä. On rohkaisevaa nähdä, että yhä useampi hakee tukea vanhemmuuden monimutkaisuuteen. Kaikille ei kuitenkaan ole helppoa avata omia tunteitaan. Ymmärrän heitä, sillä me kaikki olemme kasvaneet tietyssä ympäristössä, jossa on usein opetettu pitämään ulkokuori kunnossa ja piilottamaan sisäiset kamppailut. Lapsuudessamme keskityimme usein siihen, miltä perheemme näytti ulospäin, emmekä siihen, mitä kodin seinien sisällä oikeasti tapahtui.

1. Miksi vanhemmuuden stressiä syntyy ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?

   Vanhemmuuden stressi syntyy jo pelkästä VANHEMPANA OLEMISESTA:

   1. Vanhemmat kokevat merkittävien muutosten painetta itsessään, arjessaan ja ihmissuhteissaan. Lisäksi vastuuta lisäävät uudet tehtävät, jotka liittyvät lapsen kasvattamiseen. Tämä pieni ihminen on täysin aikuisen varassa, ja mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän sisäistä jännitettä vanhempi kokee. Vanhemmuus ei ole yhdeksästä viiteen -työ, vaan se on ympärivuorokautista. Siitä ei voi kirjautua ulos eikä pitää lomaa. Se vaatii huomiota 24/7. Jospa joskus voisi pitää tauon, löytää hetken itselleen ja omille tarpeilleen. Kuvittele hetki hiljaisuutta, jolloin kukaan ei vedä hihasta, huuda tai saa raivaria. Kuvittele, että saisit juoda kahvisi lämpimänä ja katsoa rauhassa lempisarjaasi. Tai että voisit keskustella puolisosi kanssa ilman keskeytyksiä samalla, kun lohdutat lasta. Tällaiset hetket ovat jo itsessään haaste, oli lapsi sitten rauhallinen tai levoton.

   Lapsen nukkumistavat vaikuttavat merkittävästi. Nukkuuko lapsesi hyvin vai häiritseekö mahdollinen neurologinen häiriö hänen untaan, mikä vaikuttaa myös omaan lepoosi? Krooninen univaje tekee tuhojaan: kärsivällisyys vähenee, pinna kiristyy ja ärtymys purkautuu helposti lapseen. Tämä kierre aiheuttaa usein syyllisyyttä, itsesyytöksiä ja lupauksia parantaa tapansa – mutta sama toistuu. Moni meistä tunnistaa tämän, sillä univaje vie veronsa.

   Vanhemmat voivatkin uupua roolinsa jatkuvasta vaativuudesta. Stressi kasvaa erityisesti pienen lapsen kanssa, kun herää paljon kysymyksiä siitä, miten olla hyvä vanhempi – etenkin, jos kyseessä on ensimmäinen lapsi. Syvällä sisimmässämme me kaikki haluamme olla hyviä vanhempia, eikö niin?

   Stressiä voi syntyä myös silloin, kun perheessä on kaksi tai useampi samanikäinen pieni lapsi, jotka vaativat vanhemmilta erityistä huomiota ja hoivaa. Sitä ilmenee, kun lapsi sairastaa tai kohtaa haasteita päiväkodissa tai koulussa. Nämä tilanteet ovat merkittäviä ja vaativat paljon voimavaroja. Ja erityistapauksissa, kuten vammaisten lasten kohdalla, vanhemmat tarvitsevat luonnollisesti vielä enemmän tukea ja jaksamista.

   

2. 1. Toinen stressin lähde on korkeat vaatimukset, jotka asetamme itsellemme. Varsinkin, jos olet taipuvainen perfektionismiin ja sinun on vaikea olla tyytyväinen saavutuksiisi. Tunnistan nämä tunteet. Me kaikki haluamme olla täydellisiä vanhempia, tarjota lapsillemme parasta ja suojella heitä niiltä vaikeilta kokemuksilta, joita itse koimme lapsuudessamme. Mutta vaikka kuinka yrittäisimme, täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassa. Aina tulee tilanteita, joita emme voi ennakoida, hallita tai ratkaista. Siksi haluan antaa sinulle yhden tärkeän käsitteen vanhemmuudessa: riittävän hyvä äiti ja riittävän hyvä isä. Riittävän hyvä vanhempi on enemmän kuin tarpeeksi – sinun ei tarvitse olla täydellinen!

   Muista: mitä korkeammat vaatimukset, sitä enemmän käytät voimavarojasi niiden täyttämiseen. Nykyvanhemmat ymmärtävät, kuinka tärkeää on panostaa lapsiinsa – se on tärkeä investointi. Anna aikaasi, energiaasi, ajatuksiasi ja huomiotasi. Hyvä vanhemmuus on iso osa sitä, kuka olet.

   1. Vanhemmat huomaavat usein, että omat lapsuuden muistot ja kokemukset, erityisesti ne traumaattiset, nousevat pintaan, kun heistä itsestään tulee vanhempia. Kohtaan usein vanhempia psykoterapeutin työssäni, kun he hakevat apua vanhemmuuden herättämiin tunteisiin, kuten synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka voi koskea sekä naisia että miehiä.

   Jo unohtuneet lapsuuden muistot voivat vaikuttaa merkittävästi vanhemman arkeen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Tiedostamattomalla tasolla kaikki, mitä on kokenut omien vanhempien kanssa syntymästä lähtien, nousee yhtäkkiä pintaan. Tämä aiheuttaa vanhemmalle kaksoispaineen: pitää selviytyä uudesta tilanteesta ja vanhemmuuden tuomista tunteista sekä käsitellä ne tunteet ja kokemukset, jotka ovat jääneet aiemmin käsittelemättä ja tuntematta, mutta jotka nyt nousevat esiin lapsen kanssa.

   Nämä voimakkaat tunteet voivat ilmetä suurena sietämättömyytenä, raivona, vihantunteina, paniikkina, epätoivona, voimattomuutena, avuttomuutena, masennuksena, tyhjyytenä ja kyvyttömyytenä kestää lapsen itkua tai näyttää iloisia tunteita – joskus jopa hysteerisenä reaktiona. Usein nämä tunteet kertovat siitä, etteivät ne liity pelkästään nykyhetkeen, vaan ovat yhteydessä menneisyyden kokemuksiin, jotka kaipaavat huomiota. On vaikeaa erottaa, mitkä tunteet liittyvät tähän päivään ja mitkä menneisyyteen, varsinkin jos ei ole aiemmin käsitellyt omaa lapsuuttaan. Vaikka menneisyyden kohtaaminen voi tuntua pelottavalta, suosittelen jokaista vanhempaa keskustelemaan lapsuuden kokemuksistaan asiantuntijan kanssa, jotta ymmärrys ja selviytyminen helpottuvat.

   1. Ylitarjonta tietoa ja valintojen runsaus, joka ympäröi meitä. Olet ehkä kuullut vanhempien, isovanhempien tai sukulaisten kertovan, kuinka ennen arjen, lasten ja jopa maatilan pyörittäminen tuntui helpommalta. Nämä tarinat ovat mielenkiintoisia, mutta usein niistä puuttuu nykyvanhemmuuden monimutkaisuus – varsinkin, jos kertojilla ei ole omakohtaista kokemusta pienten lasten kanssa.

   Ennen lasten kasvatus ei ollut yhtä tarkasti pohdittua tai priorisoitua. Vanhemmat toimivat opettajina, keskittyen perusasioihin kuten vaatetukseen, ruokkimiseen ja puhtauteen. Tärkeät päätökset, kuten synnytystavat, imetys, tutit, kantoliinat, ruokailutavat, rokotukset, lastenlääkärit, päiväkotiin meno ja muut, tehtiin yleensä vanhempien tai yhteiskunnan normien mukaan ilman suurempaa kyseenalaistamista.

   Nykyvanhemmat elävät kuitenkin aivan erilaisessa maailmassa. He kantavat suuren vastuun, sillä päätöksiä ei enää siirretä muille. Tietotulvan analysointi jää vanhempien tehtäväksi, mikä aiheuttaa helposti stressiä ja ahdistusta. Valintoja on loputtomasti: kotisynnytys vai sairaala, täysimetys vai korvike, homeopaatti vai perinteinen lääkäri, sormiruokailu vai soseet, päiväkoti vai lastenhoitaja, urheilun vai taiteen tukeminen?

   Jokainen tehty valinta tarkoittaa automaattisesti monista muista vaihtoehdoista luopumista. Tietoisuus tästä lisää painetta, sillä vanhemmat ymmärtävät päätöstensä vaikuttavan merkittävästi lapsen tulevaisuuteen. Vastuu on valtava ja prosessi voi tuntua ylivoimaiselta.

   Monet tekijät lisäävät vanhempien stressiä nykyisessä vaativassa kasvatustilanteessa. On tärkeää huomioida jokaisen perheen yksilölliset ja sosiaaliset erityispiirteet, sillä ne vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Vaikka tässä blogissa on käsitelty yleisimpiä stressitekijöitä, on hyvä muistaa, että perheillä voi olla monenlaisia haasteita.

   Vaikka vanhemmuus on vaativaa, mikään muu elämänkokemus ei tuo yhtä suurta tyydytystä kuin omien tai sijaislasten vanhempana oleminen. Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen ja siihen osallistuminen sekä ajan ja hoivan tuottama vastavuoroisuus tuovat ainutlaatuista täyttymystä. Tämä syvä tyytyväisyys motivoi vanhempia pyrkimään jatkuvasti paremmiksi lapsiaan varten.

   Kirjoittaja

   Liva Spurava

   Gestalt-terapeutti / Psykologiakeskus AUGT:n perustaja