Itsehoito – miksi se on tarpeellista?
Vaikka vanhempien sisäisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää, moni vanhempi kamppailee edelleen sen ymmärtämisessä, miksi itsehoito on tarpeellista. Vaikka ajatus olisi tuttu, sen tuominen kiireiseen arkeen voi tuntua vaikealta. Usein ajatellaan, että muut tehtävät ja arjen velvollisuudet menevät kaiken edelle, jolloin itsehoito näyttäytyy ylellisenä ja jopa saavuttamattomana. Kuormittunut hermosto ja riittämätön lepo eivät vaikuta vain arkeen, vaan myös suhteisiin lapsiin ja kykyyn selviytyä tilanteista, jotka ulottuvat vanhemmuuden ulkopuolellekin.
Valitettavasti psykoterapiatyössäni huomaan, että vanhemmissa sukupolvissa elää sitkeä harhaluulo siitä, että itsehoito olisi hemmottelua tai jopa häpeällinen aihe. Monille on iskostunut ajatus, että vanhemmuus tarkoittaa automaattisesti uhrautumista. Tästä väärinkäsityksestä huolimatta itsehoito on jokaisen aikuisen tärkeä vastuu. Näkökulman muuttaminen ja tämän aikuisen tehtävän tunnistaminen olennaiseksi osaksi nykyaikaista elämää voi viedä aikaa. Omasta kokemuksestani tiedän, että ”harjoitus tekee mestarin” – sisäistä vastustusta, syyllisyyttä ja häpeää vastaan täytyy toistuvasti taistella, jotta päivittäiset hyvinvointia tukevat rutiinit juurtuvat osaksi arkea.
Mitä itsehoito oikeastaan on ja miten se näkyy arjessa? Todellinen itsehoito ei rajoitu vain fyysisiin tarpeisiimme, vaan kattaa myös tunteiden hyvinvoinnin.
Fysiologiset tarpeet ovat ihmiselämän perusta, jotka ylittävät kulttuuriset ja sosiaaliset rajat. Ne muodostavat universaalin pohjan, joka koskee meitä kaikkia.
Sen sijaan emotionaaliset tarpeet vaikuttavat merkittävästi tunne-elämäämme, ihmissuhteisiimme ja elämänlaatuun. Toisin kuin fysiologiset tarpeet, emotionaaliset tarpeet vaihtelevat yksilöllisesti ja muuttuvat elämänvaiheiden, kokemusten ja kulttuuristen tekijöiden myötä. Näiden tarpeiden tunnistaminen ja täyttäminen on tärkeää, jotta voimme rakentaa terveitä suhteita sekä itseemme että muihin.
Riittävä uni, ravitseva ruoka, raikas ilma, aika luonnossa, liikunta, hetket läheisten kanssa, mieluisat harrastukset, fyysinen kosketus, mahdollisuus ilmaista itseään ja yhteisöllisyyden tunne – kaikki nämä tuovat voimaa, lohtua, rentoutta ja tyytyväisyyttä; yhdessä ne muodostavat itsehoidon ytimen. Kun nämä asiat puuttuvat jatkuvasti, ihminen alkaa tuntea itsensä uupuneeksi, jolloin arjessa jaksaminen vaikeutuu. Pitkittynyt tyhjyys heikentää kykyä tunnistaa ja täyttää omia tarpeita. Tämä liittyy aivojen etuotsalohkoon ja sen toimintahäiriöihin väsymyksen aikana. Päätöksenteko ja toiminta vaikeutuvat. Tämä on selkeä esimerkki siitä, miten fysiologiset seuraukset näkyvät, kun itsehoitoon ei löydy aikaa tai motivaatiota. Tällaisessa tilassa jopa arjen pienet päätökset tuntuvat mahdottomilta, ja omien tarpeiden tunnistaminen on haastavaa. Muistan elävästi hetkiä, jolloin sylissäni oli pieni vauva, olin univajeinen ja nälkäinen, kädet tärisivät ja kärsivällisyys oli koetuksella. Silloin eivät parhaatkaan kasvatusoppaat auta, sillä ongelma ei ole tiedon puute, vaan kyvyttömyys soveltaa opittua kroonisessa uupumuksessa.
Perustarpeiden täyttäminen luo pohjan hyvinvoinnille ja stressinsietokyvylle. On tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät oman hyvinvointinsa olevan yhtä tärkeää kuin lapsen. Kysy itseltäsi: ”Miten toimin, kun lapseni on väsynyt?” Vastaus tähän kysymykseen voi ohjata myös omaa itsehoitoasi väsymyksen hetkellä – olipa kyse lämpimästä suihkusta, levosta, halauksesta, herkullisesta ruoasta tai lempeistä sanoista itsellesi…
Sekä aikuisilla että lapsilla on samat perustarpeet. Onkin mielenkiintoista, että monelle on helpompaa huolehtia lapsen perustarpeista kuin omistaan. Miksi näin? Valitettavasti kaikki eivät ole saaneet riittävästi huolenpitoa lapsuudessaan, eivätkä hyvät vanhemmuuden esimerkit ole olleet itsestäänselvyyksiä. Lapsuuden kokemukset ja mallit jäävät helposti elämään aikuisuuteen, joskus niitä kyseenalaistamatta, ja ihminen saattaa jatkaa turhaa kärsimystä. Vaikka itsehoito voi tuntua itsekkäältä ja vanhempi voi kokea syyllisyyttä kaivatessaan omaa aikaa tai mukavia hetkiä, on tärkeää muistaa, että todellinen itsekkyys on laiminlyödä oma hyvinvointi. Jos ei huolehdi itsestään, hakee tiedostamatta tai tietoisesti tätä huolenpitoa muilta – mikä ei ole heidän vastuullaan. Kun omat tarpeet jäävät pitkäksi aikaa täyttämättä, seurauksena voi olla ärtyneisyyttä, tyytymättömyyttä, kärsimättömyyttä ja vakavampia ongelmia, kuten paniikkikohtauksia, apaattisuutta, loppuunpalamista tai masennusta. Tällaisissa tilanteissa on tavallista syyttää ympäristöä, ja uskon, että lähes jokainen vanhempi kohtaa tämän jossain vaiheessa, ellei ole aiemmin panostanut itsehoitoon ennen lapsen syntymää.
Fysiologisten tarpeiden ymmärtäminen voi olla helpompaa kuin emotionaalisten tarpeiden hahmottaminen. Siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan, mitä emotionaaliset tarpeet tarkoittavat. On hyvä korostaa, että itsehoito on paljon enemmän kuin lämmin kylpy, hyvä tee, kirja tai uusi mekko. Se on syvempää kuin mitä some tai mainokset antavat ymmärtää. Emotionaalinen itsehoito tarkoittaa omien ajankohtaisten tarpeiden tunnistamista. Miten voin suojata itseäni paremmin arjessa (rajat)? Mitkä keinot helpottavat vanhemmuuden polkua? Joskus itsehoito on rohkeutta sanoa ”ei” hyvää tarkoittaville, mutta ei-toivotuille kasvatusneuvoille. Se voi olla myös yksinkertaisesti hetki omaa aikaa – 10–30 minuuttia – pyytämällä kumppania tai läheistä katsomaan vauvaa. On tärkeää ymmärtää, että oma aika ei ole itsekästä, vaan elintärkeää jokaiselle vanhemmalle. Se voi tarkoittaa myös tunteiden avoimesti ilmaisemista tai ammattiavun hakemista, jos olo käy ylivoimaiseksi. Itsehoito voi olla myös avun pyytämistä arjen askareisiin, jotta vanhempi voi levätä tai ottaa päiväunet lapsen kanssa. Pohjimmiltaan itsehoito tarkoittaa oman tunne-elämän huomioimista, tarpeiden tunnistamista ja sen ymmärtämistä, että fysiologisten tarpeiden laiminlyönti vaikeuttaa emotionaalisten tarpeiden tunnistamista. Usein onkin hyvä aloittaa arjen perusrutiineista.
On totta, että aika ja mahdollisuudet itsehoitoon ovat rajallisia vauva-arjessa, etenkin ensimmäisen vuoden aikana. Mutta muistamalla välillä omat tarpeesi – olipa kyse pienestä tauosta, tunteiden ravitsemisesta, terveellisestä ateriasta tai unesta – hyödyt sekä sinä että lapsesi. Tämä neuvo on erityisen tärkeä ensikertalaisille vanhemmille. On ymmärrettävää, että haluaa onnistua kaikessa: vanhemmuudessa, kodin hoidossa, ihmissuhteissa ja omissa harrastuksissa. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, ettei kaikkea voi hallita yhtä aikaa – eikä tarvitsekaan. Keskity siihen, mikä on sinulle tärkeintä juuri nyt. Kaikki muu voi odottaa!
Jos lapsesi ovat jo isompia ja sinulla on enemmän omaa aikaa, anna itsellesi samaa huolenpitoa, jota annat lapsillesi. Kuvittele, että vanhemmat huolehtivat ensin itsestään, sitten toisistaan – näin syntyy harmoninen perhearki. Aloita itsehoidosta, jatka yhteisestä huolenpidosta ja lopulta yhdessä lasten kanssa.
Kun mietit tapoja huolehtia itsestäsi, ei tarvitse asettaa suuria tavoitteita. Aloita pienimmistä teoista ja ajattele: ”Parempi tämä kuin ei mitään.”
Pidä jokaista itsehoidon hetkeä sijoituksena lastesi hyvinvointiin. Vanhemman hyvinvointi vaikuttaa suoraan lapsen onnellisuuteen. Älä anna arjen huolien täyttää mieltäsi kokonaan, vaan pysähdy välillä arvioimaan arkeasi. Kysy itseltäsi: Miten voimme parantaa sitä? Mitä resursseja perheeltämme puuttuu? Yhdessä voitte tehdä arjesta mukavampaa kaikille.
Rakkaat vanhemmat, toivon, että osaamme yhä useammin asettaa itsemme etusijalle ja löytää iloa ja täyttymystä paitsi vanhempina, myös yksilöinä.
Kirjoittaja
Liva Spurava
Gestalt-terapeutti / Psykologiakeskus AUGT:n perustaja
